Väsy

Olen väsynyt. Mikä autuas rentouden tunne. En jaksa huolehtia mistään. En jaksa muistella sitä, mitä minun pitäisi muistaa. Kellun hetkessä.

Olen väsynyt. Tahdon pois tästä tilasta, nukahtaa. En jaksa estää ajatuksiani harhautumasta pimeille teille. Muistelen sitä, mitä minun ei pitäisi muistaa. Hukun hetkeen.

Olen väsynyt. Nukun.

Olen väsynyt. Herään.

Nyt tunnen oloni jopa pirteäksi!

Asiat ovat [hyvin]

Sotia soditaan, ilmasto lämpenee, ihmiset passivoituu, Facebook kasvaa. Paljon ikäviä asioita tapahtuu koko ajan. Nyt kuitenkin unohdan kaiken.
Keskitytään välillä hyviin, mukaviin, kauniisiin ja miellyttäviin asioihin. Ei aina tarvitse kritisoida kaikkea. Voi vain antaa olla. Ei aina tarvitse saavuttaa ja menestyä. Voi vain epäonnistua ja aloittaa alusta. Nauttia.
Jätä ikävyydet ja sulje televisio. Luo jotakin! Ihan mitä vain! Ollaan välillä optimistisia.

Velihopea

Ottaa päähän. Tuotoinen aina parempi. Jään jatkuvasti kaksoseni varjoon. Kaikessa mitä teen. Se saa aina kaikki kivat, haastavat jutut ja kehut näppäryydestään, koordinaatiostaan ja ripeydestään. Kyllä se vaan osaa olla tarkka ja huolellinen. Niinpä se saa myös hommia enemmän. Yhteistyössäkin meikäläinen saa aina jonkun helpon, merkityksettömän homman. Tukeminen, kiinni pitämine, tasapainottaminen. Eipä minusta muuhun olekaan. Tosin nyt kun mestari soittaa, saan minä loistaa! Minulla on vastuu juoksutuksista kun velihopea hoitaa rytmiä. Sattuihan se aluksi, oli ihan kipeä olo joka paikasta. Nyt olen jo tottunut ja saan jatkuvasti lisää voimaa, nopeutta ja notkeutta. Viimeinkin meikäläinenkin pääsee oikeuksiinsa.

Möngin, kiipeän, möngin.
Syön, möngin, syön..
Pian menen nukkumaan.
Sitten lähden lentoon lepattamaan.
Nyt kuitenkin syön.
Pysyn poissa näkyvistä.
Ruoka on nyt elämä.

Creep

Ihminen
Älykäs, petollinen.
Ajattelee, kirjoitttaa, juoruaa.
All I can think of is happiness.
Amnesia auttaa asiaa.
Kanssaihminen.

"Toivottavasti tukehdun perunaan"

Valo tunkeutui väkisin silmiini vaikka yritin sulkea ne. Painoin pääni pulpettiin ja yritin suodattaa äänet pois ja tyhjentää mieleni, yrittää olla välittämättä päässäni yltyvästä kivusta. En kyennyt torjumaan ulkoa tulevia ärsykkeitä. "Derivaatta..", "erotusosamäärä..", "tehtävä 77..". Huomasin olevani ruokalassa. Hienoa, poissa matematiikan luokan aivoni lävistävistä valoista. Edessäni oli lautasellinen perunoita ja nakkikastiketta. "Toivottavasti tukehdun tähän perunaan", ajattelin. "Eihän tätä voi sietää".

Ryhmänohjaajan sanat virtasivat pääni läpi. "Todistus..", "allekirjoitus..", "valokuvaus..". Nyt on aika lähteä kotiin. Vaapuin takki olallani kävelykatua pitkin viileässä syyssäässä. Liikennevalot jäivät verkkokalvolleni eri värisinä valopisteinä kun suljin silmäni. Päänsärky oli kehittynyt pahoinvoinniksi ja ajatukseni vilistivät psykedeelisinä mitä abstrakteimmissa aiheissa. Matka ei ollut ikinä tuntunut niin pitkältä. Viimein suljin kotioven, hylkäsin repun ja takin eteiseen, laahustin sohvalle ja suljin silmäni. Kuvotus ei kadonnut minnekään. Ajatukseni laukkasivat entistäkin villimmin. Muistan ketun erityisen hyvin. Kettu mielessäni häiritsi nukahtamistani. Huomasin kuinka hengitykseni kiihtyi ja pahoinvointi yltyi sykleissä. Huono, huonompi, vähemmän huono, todella huono..! Olisin nyt vaan tukehtunut siihen perunaan! Lopulta suolainen maku virtasi suuhuni.

Kello 13:39 huuhtelin suuni oksennuksen vastenmielisestä mausta.
"Migreeni..", ajattelin virnistäen. Nyt on hyvä.